Uusia alkuja.
Hei rakas lukijani.
Etsin pitkään raameja, jonka sisällä kirjoittaisin. Teemaa, aihepiiriä ja tulokulmaa, josta saisin selkeyttä ja varmuutta. Kirjoitin talven aikana useita tekstejä, jokaisen niistä lopulta puskien ja suorittaen valmiiksi. Tunsin kutsun kirjoittamiseen, mutta vielä ei ollut aika julkaista.
Tekstit häipyivät savuna ilmaan ‘kun kaiken piti olla valmista’ ja jouduin antautumaan prosessille. Pian joutuminen muuttui kuitenkin saamiseksi. Tunsin helpotusta, sillä tapa, josta käsin toimin ei tuntunut kevyeltä ja oikealta. Samalla, kun kirjoitin, etäännytin itseni sinusta. Hain struktuuria, jolla saisin turvaa ja suojaa. Pelkäsin tietämättäni, enkä halunnut paljastaa kuka todella sisimmiltäni olen. Nyt puoli auringonkiertoa myöhemmin olen siihen valmis.
Tiedän — Olen harjoittelemassa elämää. Saadaan olla, ja uskon, että meidän kuuluukin olla muuttuvia, laajentuvia ja kasvavia olentoja. Elämässä, jossa elän, saan olla kaikkea tätä. Siitä kirjoitan. Omalla kohdallani puskemisen ja suorittamisen aika on ohi ja tulen kirjoittamaan antautuen tälle elämälle. Se mitä tästä syntyy, syntyy aina palaamalla itseni äärelle.
Kävin keräämässä kimpun
ennen sateen tuloa.
Tällä kertaa minulla ei ole yhtäkään tekstiä pöytälaatikossa valmiina vaan aion luottaa niiden syntymiseen. Olen samassa pisteessä elämäni kanssa. En omista siihenkään käsikirjoitusta, vaan harjoittelen luottamaan. Se tapahtuu, minkä kuuluukin tapahtua.
Tervetuloa siis seuraamaan laajentumista, muuttuvia sekä syventyviä ajatuksiani elämästä, elämän virtauksesta ja toisinaan sitä, kun supistun, sulkeudun ja kadotan seuraamani luottamuksen langan. Ja sitä, kun löydän sen uudelleen. Tapani elää ja ajatella voi olla hyvin erilainen. Tai ehkä sinulle tuttu — sillä löydätkin kaltaisesi.
Oli miten oli, toivon, että viihdyt.
6. kesäkuuta 2024 Pitkään kaivatun kesäsateen jälkeen ja uuden kuun alla.
Rakkaudella,
Janiika
