Tervetuloa.
Kirjoitan ihmisyydestä, kasvusta ja elämästä — sen laajentuvasta luonteesta. Toivottavasti myös jostain sellaisesta, mistä en itsekään vielä tiedä.
Kuva © Janina Viljanen
Kuva © Janina Viljanen
Laskeudun irti päästämisen jälkeiseen tyhjyyden tilaan. En tiedä tulevasta, taaskaan. Tämä paikka, tyhjyys, on yhtä aikaa sekä niin epämukavaa että kiehtovaa. Alan tuntea tietämättömyyden tilassa tuttua kannattelua. Tunnen selkärankani, johon tukeutua ja kuulen tyhjyydestä olennaisimman — Kirjoitan tietenkin tästä, eli luottamuksesta.
Keho muistaa yhä, vaikka tietoinen mieli ei muistaisikaan. Sisäinen lapsemme kantaa mukanaan tunteita, joita ei ole ollut tilaa kokea. Tunteet haluavat tulla tunnetuksi ja sisäinen lapsi nähdyksi.
Tunteiden alta löytyy se osa meitä, joka on vapaa, luova, tunteva, leikkisä, nauttiva, aistiva ja kehollaan elävä, eikä pelkää ilmentää itseään. — Hän, jossa rakkaus virtaa.
Kun puskeminen ja suorittaminen ei enää toiminut, oli antauduttava — myös kirjoittamisen suhteen. Tervetuloa ensimmäisen tekstini äärelle!
Sisäisen turvan vahvistaminen ei vain rauhoita, vaan avaa myös tilaa kasvulle ja elämän yllätyksille.
Yllättävä haave ja visio ravisutteli sisäistä turvallisuuden tunnettani, kunnes pysähdyin kohtaamaan sen nostattamat pelot.
Mitä on sisäinen turva? Entä ulkoinen turva? Miten voin lisätä sisäistä turvallisuuden tunnettani?